Jee! Tän blogin nimekshän vois vaihtaa Karvanlähdön ilot ja tuskat, nimittäin jatketaan siihen mihin Roosa jäi.
Mä en ymmärrä miten tosta suht ohut karvaisesta ponista voi lähteä noin paljon karvaa. Sitä todellakin on joka paikassa, roosan listaan lisäten vielä ratsastushousuissa ja kengissä. Optimistisena ihmisenä ajattelen kuitenkin myös asioiden hyviä puolia, joten kevät (ja kesä!) tulee!
Muttajoo, asiasta kukkaruukkuun. Ehkä kuukauden toistetuin lause valmennuksissa on ollut, suora, suora, suora, suora, suora, suora... Myös jotkut valmentajat on sanonut, että älä vedä oikeasta ohjasta, ja oon ollut ihan äimänkäkenä, kun mulla ei ole edes koko oikea ohjalla ollut tuntumalla.
Keskiviikkona Anun hyppärissä tuli jonkunlainen ahaa-elämys tätä aihetta koskien. Vasemmassa kierroksessa Cantuksen pää on koko ajan taipuneena oikealle, ja mä en sitä sinne selkään näe enkä tunne. Tässä taas näkee tätä meidän toispuolisuutta..
Kuitenkin asian pakottamana reenattiin sitten eilen hikisesti suoruutta. Jumppailtiin myös Cantusta kovasti, koska se tuntui taas todella jäykältä lavoistaan.. Pääasiassa käynnissä ilman satulaa työstettiin väistöjä, avoja ja taivuttelua. Taivuteltiin myös jonkun verran ravissa, ja sopivaa extremeä antoi maneesin ulkopuolella riekkuva koira - joka oli sitä mieltä että se haluaa myös mukaan :D
Niin, ja meillä tarkoitan siis minua ja äitiä, joka oli vahtimassa että kulkeeko poni suorana.
Huomenna suunnataan siis Kokemäelle estekisoihin, luokkina 60cm ja 80cm. Alkuperäisenä suunnitelmana oli mennä 80cm ja 90cm, mutta vaikka keskiviikon estetreenit meni nappiin, päädyttiin vielä hakemaan muutama onnistuminen. Seiskakymppiä kun siellä ei tosiaan ole..
Mä en ymmärrä miten tosta suht ohut karvaisesta ponista voi lähteä noin paljon karvaa. Sitä todellakin on joka paikassa, roosan listaan lisäten vielä ratsastushousuissa ja kengissä. Optimistisena ihmisenä ajattelen kuitenkin myös asioiden hyviä puolia, joten kevät (ja kesä!) tulee!
Muttajoo, asiasta kukkaruukkuun. Ehkä kuukauden toistetuin lause valmennuksissa on ollut, suora, suora, suora, suora, suora, suora... Myös jotkut valmentajat on sanonut, että älä vedä oikeasta ohjasta, ja oon ollut ihan äimänkäkenä, kun mulla ei ole edes koko oikea ohjalla ollut tuntumalla.
Keskiviikkona Anun hyppärissä tuli jonkunlainen ahaa-elämys tätä aihetta koskien. Vasemmassa kierroksessa Cantuksen pää on koko ajan taipuneena oikealle, ja mä en sitä sinne selkään näe enkä tunne. Tässä taas näkee tätä meidän toispuolisuutta..
Kuitenkin asian pakottamana reenattiin sitten eilen hikisesti suoruutta. Jumppailtiin myös Cantusta kovasti, koska se tuntui taas todella jäykältä lavoistaan.. Pääasiassa käynnissä ilman satulaa työstettiin väistöjä, avoja ja taivuttelua. Taivuteltiin myös jonkun verran ravissa, ja sopivaa extremeä antoi maneesin ulkopuolella riekkuva koira - joka oli sitä mieltä että se haluaa myös mukaan :D
Niin, ja meillä tarkoitan siis minua ja äitiä, joka oli vahtimassa että kulkeeko poni suorana.
Huomenna suunnataan siis Kokemäelle estekisoihin, luokkina 60cm ja 80cm. Alkuperäisenä suunnitelmana oli mennä 80cm ja 90cm, mutta vaikka keskiviikon estetreenit meni nappiin, päädyttiin vielä hakemaan muutama onnistuminen. Seiskakymppiä kun siellä ei tosiaan ole..
 |
| tuitui :3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti