Heippa!
Ekaks anteeks tästä viikon postaustauosta, meidän molempien osalta. Kaikki kokeet on kummasti samaan aikaan... :D
Kisojen jälkeen meillä oli Cantuksen kanssa muutama rennompi päivä. Ilman satulaa köpsyttelyä ja yksi vapaapäivä. Perjantaina palattiin sitten tosi toimiin, kun Anu tuli pitämään estetuntia.
Haettiin vaan hevosia lähelle estettä, joten esteet oli sijoitettu lähekkäin keskiympyrälle. Suurimmaksi osaksi paikat osu nappiin, tosin kyl siellä niitä askel-liian-kaukaa-hyppyjä näkyi myös :d Heti kun näin pääs käymään, koko homma levisi, oikea laukka ei pysynyt yllä, tahti rikkoutui eikä heti perään tulevalle esteelle päästy kunnolla.
Lopuksi hypättiin sitten vähän pitemmillä teillä aavistuksen isompia esteitä. Muurimatto pistettiin taas peliin, vähän C epäröi, mutta pienellä pohkeen painalluksella rohkaistui ja meni yli ;)
Viikonloppuna sitten hölläilin koulua, vaihtelevalla tuloksella. Lauantaina meillä meni ihan kivasti, sunnuntaina kuski oli sitten vähän turhan väsynyt, eikä mistään tullut mitään.
Maanantaina Anu tuli sitten extempore pitämään koulutunnin. Alkuun en saanut Cantukseen mitään otetta, se vain juoksi pitkänä läpi apujen. Anu sitten käväisi selässä ja olisittepa nähny Cantuksen ilmeen :D Se heti nöyrty ja palveli asenteella teen-mitä-tahansa-vuoksesi!
Sen jälkeen munkin oli älyttömästi helpompi ratsastaa Cantusta. Sain uusia tositosi hyödyllisiä vinkkejä miten saan sen kootuks ja lyhyeks, sekä myötäämään niskasta. Ihan vain kärjistettynä istumalla ryhdissä, aavistuksen liikkeen takana, kyynerpäät kulmissa ja lantiolla ns. työntämällä liikettä. Ja ai että miten C oli helppo ratsastaa!
Tai helppo ja helppo, mutta se kulki niin ryhdikkäänä ja avuilla.
Pohkeenväistöihin sain kanssa muutaman hyvän niksin. Etenkin suora hevonen, jonka lisäksi pohkeenväistöön lähtiessä hevosen pitää olla siihen suuntaan (tässä tapauksessa lävistäjän suuntaisesti) mihin ollaan menossa. Siitä sitten vasta suoristus ja väistätys.
Kertakaikkiaan mukavat tunnit, harmi kun niistä ei kuvia ole. En tiedä teistä, mutta ite en ainakaan jaksa kattella huonolaatuisia maneesikuvia.. Pitäs saada ees hyvä kuvaaja, toi äiti ei ihan sitä haltsaa ;)
Ja ainiin! Vaikka tää blogi ei varsinaisesti Awelinasta kerrokkaan, niin pakko vähän hehkuttaa! Tammalla on nyt päässyt ratsastamaan, tosin käyntiä vielä, mutta meikäkin pääsi perjantaina siellä selässä käymään. Voikun meidän neidillä oli pitkä kaula :D
Nyt kun sekin rupeaa parantumaan niin mäkin rupean sillä silloin tällöin vähän ratsastelemaan. Vois siitäkin jotain esittelyä tänne pistää, jos joku haluaa?
Ekaks anteeks tästä viikon postaustauosta, meidän molempien osalta. Kaikki kokeet on kummasti samaan aikaan... :D
Kisojen jälkeen meillä oli Cantuksen kanssa muutama rennompi päivä. Ilman satulaa köpsyttelyä ja yksi vapaapäivä. Perjantaina palattiin sitten tosi toimiin, kun Anu tuli pitämään estetuntia.
Haettiin vaan hevosia lähelle estettä, joten esteet oli sijoitettu lähekkäin keskiympyrälle. Suurimmaksi osaksi paikat osu nappiin, tosin kyl siellä niitä askel-liian-kaukaa-hyppyjä näkyi myös :d Heti kun näin pääs käymään, koko homma levisi, oikea laukka ei pysynyt yllä, tahti rikkoutui eikä heti perään tulevalle esteelle päästy kunnolla.
Lopuksi hypättiin sitten vähän pitemmillä teillä aavistuksen isompia esteitä. Muurimatto pistettiin taas peliin, vähän C epäröi, mutta pienellä pohkeen painalluksella rohkaistui ja meni yli ;)
Viikonloppuna sitten hölläilin koulua, vaihtelevalla tuloksella. Lauantaina meillä meni ihan kivasti, sunnuntaina kuski oli sitten vähän turhan väsynyt, eikä mistään tullut mitään.
Maanantaina Anu tuli sitten extempore pitämään koulutunnin. Alkuun en saanut Cantukseen mitään otetta, se vain juoksi pitkänä läpi apujen. Anu sitten käväisi selässä ja olisittepa nähny Cantuksen ilmeen :D Se heti nöyrty ja palveli asenteella teen-mitä-tahansa-vuoksesi!
Sen jälkeen munkin oli älyttömästi helpompi ratsastaa Cantusta. Sain uusia tositosi hyödyllisiä vinkkejä miten saan sen kootuks ja lyhyeks, sekä myötäämään niskasta. Ihan vain kärjistettynä istumalla ryhdissä, aavistuksen liikkeen takana, kyynerpäät kulmissa ja lantiolla ns. työntämällä liikettä. Ja ai että miten C oli helppo ratsastaa!
Tai helppo ja helppo, mutta se kulki niin ryhdikkäänä ja avuilla.
Pohkeenväistöihin sain kanssa muutaman hyvän niksin. Etenkin suora hevonen, jonka lisäksi pohkeenväistöön lähtiessä hevosen pitää olla siihen suuntaan (tässä tapauksessa lävistäjän suuntaisesti) mihin ollaan menossa. Siitä sitten vasta suoristus ja väistätys.
Kertakaikkiaan mukavat tunnit, harmi kun niistä ei kuvia ole. En tiedä teistä, mutta ite en ainakaan jaksa kattella huonolaatuisia maneesikuvia.. Pitäs saada ees hyvä kuvaaja, toi äiti ei ihan sitä haltsaa ;)
Ja ainiin! Vaikka tää blogi ei varsinaisesti Awelinasta kerrokkaan, niin pakko vähän hehkuttaa! Tammalla on nyt päässyt ratsastamaan, tosin käyntiä vielä, mutta meikäkin pääsi perjantaina siellä selässä käymään. Voikun meidän neidillä oli pitkä kaula :D
Nyt kun sekin rupeaa parantumaan niin mäkin rupean sillä silloin tällöin vähän ratsastelemaan. Vois siitäkin jotain esittelyä tänne pistää, jos joku haluaa?
Cantuskin pääsi tossa viime viikolla yks päivä nauttimaan hetkeks ulkoilusta ilman loimea. Vielä en oo sitä sinne kehdannu kokonaan ilman takkia pistää, ettei selkä mene jumiin. Sekä kun noi pääsee aamulla jo seitsemän maissa pihalle, ja silloin on vielä aika kylmä...
-hellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti